Kirpparilta löytyi...

pari ruudullista koriliinaa ja kilon puntti. Tulevana viikonloppuna suuntaan taas suurin odotuksin Sarijärven rompetorille! :)))

Kamalan ihana valkoinen patteri

Kaikkeen tottuu! Silmä ei enää huomaa epäkohtia omassa kodissa. Jos on kerran luovuttanut ja päättänyt jatkaa keittiöremonttia pattereiden maalaamisen merkeissä sitten myöhemmin, voi olla varma, että homma jää tekemättä! Meillä patterit on edelleen maalaamatta, mutta nyt lomalla on saatu monta muuta pikkuhommaa tehtyä!
Joulupukki toi meille keittiöön pienen telkkarin, ja puolivuotta on telkkarin antenni (ja sata kilometriä mustaa johtoa) rötkynnyt ikkunalaudalla ja patterin edessä. Nyt näen tuon ruman, maalaamattoman patterin aivan uudella silmällä, kun saimme vihdoin telkkarin johdot ja rujon antennin seinän ulkopuolelle, katseilta piiloon. Reikä ikkunakarmiin oli aika pieni homma, nyt jälkikäteen mietittynä! Mutta toisaalta, kun on katsonut joka päivä mustaa johtomyttyä ja harmaata muovimelaa ikkunalaudalla, vuodenaikojen vaihtuessa ulkopuolella, silmä lepää nyt katsellessa pelkkää valkoista patteria ja tyhjää ikkunalautaa... ;)

Mirjami kesälaitumella

Mirjami kannettiin taas vaihteeksi alakerran varastosta tänne ihmisten ilmoille! Se on oikein "tukevassa kunnossa" ja keinuttaa mielellään pieniä kopottelijoita! Syksyn tullen, kun taas mitä todennäköisimmin olkkarin sisustuksen väri muuttuu, se joutuu nöyrtymään pimeään varastoon, tai ainakin epäkeskeisemmälle paikalle... Mutta nyt on Mirjamin kesä ja elämä ihanaa! Itsekin olen puoliksi kesälaitumilla ja päivittelen blogia harvakseltaan, mutta kun tuo isäkärpänen tuosta taas pörähtää töihin, palaa myös minun arki uomiinsa, ja joudan olemaan tässä sorvin ääressä säännöllisemmin ;)

Hippo!

Jossakin uusimmista sisustuslehdistä, näin hauskan idean maalata näitä perinteisiä säästöporsaita. SPR-kirpparilla vastaani sitten tulikin komian rivin näitä Osuuspankin Hippoja, jos milläkin värityksellä. Ostin jokaiselle oman ja spreijasin pintaan hopiaa... Nyt sitten vain säästämään!

Muutosten vyöry!

Aluksi oli vain hyvä idea: muutetaan makkari alakertaan! Mutta kun tulevaan makkariin piti saada tilaa, kannettiin nämä mustat sohvat olkkariin, ja olkkarin sohvat alas, ja makkarin kaappi olkkariin, ja olkkarin kaapit alakertaan... nyt lähes kaikki huoneet on muuttanut tarkoitustaan ja kaikki kalusteet huonetta! Kuten aina, yksi muutos johtaa toiseen ja sitä rataa...
Olkkari alkaa nyt pikkuhiljaa näyttämään siltä, miltä se tämän muutoksen jälkeen näyttää; sohvatyynyt voisin hommata uudet ja noita asetelmia pitää vielä fiilailla, mutta malttamaton kun olen, halusin jo jakaa innostustani tässä vaiheessa!

Ps. Voi miten suorassa järjestyksessä nuo sohvatyynyt onkaan! ;) Alimman kuvan alakulmassa voi nähdä, kuinka "todellisuus" lähestyy uutta sisustustani ;)))
( Ai niin muuten, nyt kun saan kaikki tavarat paikoilleen, tulee lapsille oma leikkihuone, eli toisin sanoen, leluja ei ole enää ikinä olkkarin lattialla!! (heh-he)

Vuosista väsynyt vanhus

Haikeus täytti mieleni, kun vierailin äitini kesäpaikalla Kangasniemellä. Siellä talovanhus seisoi samalla paikallaan, niin kuin siinä on jo vuodesta 1541 tehnyt. Pihapiiri on autio ja jokainen nurkka ja kulma talossa huutaa auttajaa. Paksut hirsiseinät kannattelee ryhdikkäästi ja urhollisesti jos minkäkin aikakauden remontti-metodeja; on paikattu, peitetty, tuettu ja tuhottu...
Joissakin kohdissa huomaa, kuinka kunnostamalla väärin on tuotettu rakennukselle suurta vahinkoa. Kaunis puutarha on villiintynyt ja komea navetta hiljentynyt. Kuka huoltaisi ja puhaltaisi henkiin tämän ylvään ja karua kauneutta hiipuvan maalaisidyllin? Kaikilla meillä läheisillä on omat kiireemme ja huolemme, työt ja menot. 468 vuotta paikka on siirtynyt isältä pojalle, ja nyt ME emme tiedä mitä talolle tekisimme! Tämä kaunis paikka ei odota ainoastaan työteliästä ihmistä, vaan myös tukun remonttirahaa päästäkseen jaloilleen. En tahtoisi nähdä taloa autioituneena. Ikunoita rikki kivitettyinä ja pitsiverhoja lattialle revittyinä. Nyt kuitenkin ymmärrän, että niinkin joskus joillekin taloille vain tapahtuu...