Sisustuskärpänen lomailee!

Seuraava postaus tulee 3.8.

Nyt olet paikallasi ja syöt!

Kerrankin tämä blogi on edes vähän ajanhermolla, ja ottaa varovaisesti kantaa tuohon uutiseen, jossa kerrottiin lapsien penkkiin teippaamisesta piväkodissa. Jos tämä tapaus olisis sattunut omalle kohdalleni, olisin kyllä todella järkyttynyt ja käärmeissäni. Mutta kun nyt katselen tätä asiaa täältä vähän kauempaa, niin voin vain todeta, että ei se tuoliin sitominen ruokailun ajaksi ole kovin kaukana täällä meilläkään ollut! Joissakin pienissä kullannupuissa kun taitaa asustaa myös se valtaisa raivonkukkanen!?
Toisinaa rajojen laittaminen on todella vaikeaa ja haastavaa työtä, eikä luovuudestakaan siinä hommassa ainakaan haittaa ole? ;) Tosin, jokaisella vanhemmalla tulisi olla oikeus määrätä rajat oman lapsensa kohdalla. Ja silloin kun se ei ole mahdollista, olisi pystyttävä luottamaan hoitotädin valitsemiin kasvatuskeinoihin ja hänen näkemykseensä rajojen asettamisesta! Minä luulen, että jos "ojentaa" omaa lastaan, se on hyvää kasvatusta, mutta jos joku muu tekee sen, se onkin kuritusta. Oma lapsi on kuin "pyhää maata" ja vanhempien tärkein tehtävä on suojella sitä.
Tässä nyt kuitenkin vinkki astetta leppoisampaan tapaan, rauhoittaa ruokahetki ja taata ruokarauha myös vieressä istuville ;) Jalat saa irroittaa merkiltä vasta kun kaikkia ruokia on ainakin maistettu!
Jalkapohjat ja sydämet on leikattu punaisesta kontaktitarrasta.